Moikka ihanat! Täällä on palailtu pikkuhiljaa lomilta uutta intoa ja ideoita täynnä. Vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi, mun ajatukset kääntyy aina elokuuhun siirryttäessä syksyyn ja uuden alkavan arjen suunnitteluun. Olenko muuten ainoa joka ajattelee, että elokuussa alkaa tavallaan uusi vuosi? Tässä postauksessa käydään lyhyesti läpi kulunutta kesää, sekä alkavaa syksyä. Tulevaa syyskautta pohtiessani rupesin miettimään arkeani vähän eri vinkkelistä kuin yleensä. Yleensä pohditaan, mitä uutta haluaa tuoda arkeen ja mitä kivaa piristystä siihen saisi. Entä jos sen sijaan mietitään, mikä siinä omassa arjessa ei esimerkiksi keväällä toiminut ja mitä siihen omaan henkiseen koulureppuun ei enää pakata mukaan, kun se arkiralli taas kunnolla alkaa? Nyt karsitaan arjesta!

Kesä oli, kesä meni!

Kaikessa rehellisyydessään, mun kesäni ei ollut kokonaisuudessaan kovin kummoinen. En ole erityisen suuri kesäfani yleensäkään, rutiinit ja normaali arki on meikämuidun kulta-aikaa isosti. Mutta tämä kesä oli kaikkine opetuksineen ja ajatuksineen varsinainen kriisikesä. Tuli turhauduttua suurin piirtein kaikkeen omassa elämässä ja jo ennen juhannusta olinkin jo valmis pakkaamaan kamani ja muuttamaan toiseen kaupunkiin uuden elämän toivossa. Viiden viikon kesätyöni kuitenkin onneksi hillitsi aikeitani ja näin jälkeenpäin ajateltuna tiedän, että suurin osa tuosta johtui väsymyksestä, stressistä ja kärsimättömyydestä. Sitä on asettanut niin paljon tavoitteita ja unelmia niin lyhyelle aikavälille, ettei aina oikein jaksaisi tätä murrosvaiheen alkua. Onneksi sain pidettyä 2 ja puoli viikkoa kesälomaa, jotka teki TOSI hyvää! Shoppailin, kävin elokuvissa ja muutenkin ulkona ystävien kanssa, ja pidin harvinaisen paljon meikittömiä röhnötys-leffapäiviä jolloin en miettinyt M-I-T-Ä-Ä-N. Annoin itseni tylsistyä ja menin ihan omien fiiliksien mukaan ja ai että! Uusia ideoita blogin, koulun ja oman elämän suhteen alkoi pulpahdella ihan uudella tahdilla. Heittämällä parhaat 2 ja puoli viikkoa koko kesässä!

Syksyllä luvassa:

Arkeni alkoi tällä viikolla keikkatöiden merkeissä ja ainakin loppuvuoden teenkin keikkatöitä varhaiskasvatuksessa koulun ohella. Kouluhommat starttaavat taas elokuun viimeisellä viikolla tutorhommien merkeissä Porissa, mitä odotan jo innolla! Samalla pääsen viettämään epävirallista minä-lomaa, koska varasin ihan 3 yöksi hotellihuoneen Porista noille orientaatiopäiville.<3 Tutorhommien lisäksi odotan tosi paljon alkavia opintojaksoja ja ylipäänsä mitä kaikkea tuleva kouluvuosi tuokaan tullessaan. Kuten olen teille luvannut, blogipostauksia alkaa tulemaan nyt useammin ja niitä tulee noin 2 postausta per kuukausi eli noin parin viikon välein riippuen aikatauluista. Arki tulee olemaan syksyllä melko täyttä, mutta se sopii mulle hyvin kunhan on tasainen tahti eikä kaikki kasaantuneena samaan aikaan. Odotan syksyä tosi paljon ja aion mahduttaa mun arkeen mahdollisimman paljon myös ihania ihmisiä, niin uusia kuin vanhoja tuttuja, ja ihania kokemuksia myös koulun ja työn ulkopuolella.

Nämä karsin arjestani

Rakastan sitä fiilistä kun on monta rautaa tulessa. Sellainen tasainen kiireinen pöhinä inspiroi mua myös tosi paljon ja antaa uutta ideaa. Asia, mihin kuitenkin herkästi sorrun kun on paljon kaikenlaista, on suorittaminen. Jos miettii esimerkiksi viime kouluvuotta, joka meni suurimmaksi osaksi uuteen opiskelurytmiin ja uuteen alaan totuttautuen ja varovasti omaa paikkaa koulussa etsien. Monet opintojaksot meni suorittaessa ja sellaisella liukuhihnalla. Kuitenkin ammattikorkeakouluun pääseminen on mulle niin iso ja tärkeä juttu, etten halua koko 3 ja puolta vuotta suorittaa, vaan oikeasti nauttia siitä ja oppia ja sisäistää uutta asiaa. Suorittamiseen liittyy myös se, että helposti aikataulutan arkeni tosi tiukille ja vaikka toimin parhaimmillani pienen paineen alla, ei jatkuva ylimääräinen kiire ja stressi ole hyväksi. Tulee vain koko ajan turhaan epäonnistunut fiilis kun ei ehdi kaikkea siinä ajassa kuin ”pitäisi” ja kuormittuu turhaan. Ehkä kaiken kaikkiaan viime kouluvuoteni suurin ongelma oli itselleni asettamat liian korkeat tavoitteet ja odotukset ja tämän alkavan vuoden tavoite on asettaa ne realistiselle tasolle.

Myös yksi asia minkä haluan karsia mun arjesta on sellainen turha varovaisuus. Mulla on helposti sellainen pelko, että mitä jos en pystykään tai jos epäonnistun. Tulevana kouluvuonna haluaisin uskaltaa heittäytyä enemmän ja oikeasti tehdä niitä asioita mitkä kiinnostaa ja mitä haluan kokeilla ja missä voisin oikeasti olla hyvä. Sano enemmän asioille ja tilaisuuksille ”joo”. Jos välttelen epäonnistumista niin en myöskään opi, joten mieluummin kompastun matkalla ja opin sekä onnistun samalla.

Miksi tehdä arjesta hankalampaa kuin se jo on?

Arki on helposti tosi kaoottista, kiireistä ja muutenkin helposti tulee otettua turhaa stressiä niin miksi pitää ottaa siihen jotain ylimääräistä turhaa. Kuitenkin arkea on valtaosa meidän elämästä niin siitäkin on välillä tosi hyvä karsia, koska me joudutaan karsia vapaa-ajasta jo jonkin verran usein sen arjen takia. Välillä on hyvä karsia myös arjesta sitä jotain turhaa ja kuormittavaa ja sellaista mitä ei välttämättä siihen arkeen tarvitsisi kuulua. Toivottavasti tämä postaus herätti ajatuksia. Olisi kiva kuulla mitä mitä sä karsit sun arjesta pois ja miksi! Ja mitä sä mahdollisesti tuot siihen tilalle tai tuotko mitään? Aina ei tarvitse tuoda siihen arkeen mitään lisää koska elämä tuo siihen joka tapauksessa aina jotain mukavaa tai vähemmän mukavaa ekstraa.

Sandra testaa ja muut kuulumiset

Viime postauksessa (johon pääset täältä) otin ensimmäiseen Sandra testaa -osioon testiin Smuutin Vesimeloni-sarjan kasvovoiteen ja puhdistusbalmin. Nyt olen käyttänyt molempia reilut 2 viikkoa ja voin sanoa, että hinta-laatu -suhde on oikein hyvä. Vaihdan luultavasti johonkin toiseen kasvovoiteeseen kunhan tuo loppuu, mutta se kyllä kosteuttaa ja jättää ihanan glown kasvoille. Mitään mullistavaa kumpikaan tuote ei tee eikä helpota ihon punoittavuuteen mutta eipä se ihmeitä ole lupaillutkaan! Eli perustuotteiksi oikein hyvät perusiholle. Puhdistusbalmikin puhdistaa ihon hyvin ja tuntuu ihanalta kasvoilla. Sitten muihin kuulumisiin. Instan puolella minua seuraavat (@sandrakahvilla) ovatkin jo lukeneet edellisen postaukseni jälkeisen kiitos-vuodatukseni jonka haluan myös täällä välittää. Tämä vuosi on ollut Ihan Kahvilla -blogin suurin vuosi. Teitä lukijoita on nykyään niin mieletön määrä, että käyn välillä useasti päivässä tarkistamassa, että näinkö luvut oikein. Blogi täyttää elokuun viimeisellä viikolla 3 vuotta ja kun tämän perustin, uskalsin vain toivoa että joskus päästäisiin näihin lukuihin! Maailman suurimmat kiitokset jokaiselle lukijalle, tykkääjälle, kommentoijalle ja jakajalle!<3 Seuraava postaus onkin sitten Ihan Kahvilla 3v -postaus, eli palataan blogin syntymäpäivänä eli 28.8! Kiitos kun luet!<3