Olen nyt muutamaan otteeseen täällä blogissa sanonut ”kohta tulevassa kevätmeikkipostauksessa käyn sitä ja tätä asiaa” ja nyt se hypettämäni kevätmeikkipostaus on vihdoin täällä mutta en pahemmin esittele tuossa ensimmäisessä kuvassa olevia uusia rakkaita tulokkaita mutta noissa alemmissa selfieissä voitte tutustua naamatauluni kautta heidän laatuunsa! Tämä on siis kevätmeikkipostaus jossa ei keskitytä kevääseen vaan meikkiesittelyjen sijaan puhutaan syvällisemmin meikkaamisesta. Meikkaamista ajatellaan hyvin pinnallisesti eikä monetkaan ajattele mitä se voi tuoda elämään ja miksi se on osa niin monen ihmisen elämää. Miksi meikkaan? Miksi haluan puhua meikkaamisesta täällä blogissa? Mitä meikkaaminen voi tuoda elämään? Saat vastauksen tähän kaikkeen lukemalla tämän postauksen alusta loppuun!

Meikkikriisistä ja miksi meikkaan

Kun aloin bloggaamaan, yllätyksekseni minua hiukan nolotti kirjoittaa meikkaamisesta. Pelkäsin, ettei ketään kiinnosta, että joku tulisi kommentoimaan kuinka en osaa meikata enkä käytä tuotteita oikein. Aloinkin kyseenalaistaa taitojani oikein kunnolla. Siitä asti kun olen 8.luokan joululomalla aloittanut meikkaamisen Lumenen Natural Code -meikkivoiteella, Lumenen eyelinerilla ja IsaDoran ripsarilla, olen rakastanut meikkaamista. Valitettavasti viime syksynä tajusin meikkaavani aika samalla tyylillä vieläkin kuin tuolloin 8.lk vuonna 2011. Toki tuon vuoden jälkeen on tullut kulmatuotteet, luomivärit, poskipunat, contourit, aurinkopuuterit ja peitevoiteet, mutta homma varsinaisesti ei ollut edennyt mihinkään. Se turhautti tosi paljon koska meikkaaminen on tuonut paljon iloa arkeeni ja olin elänyt siinä käsityksessä että olen hyvä meikkaaja.

Olen tyyppi joka ei tykkää hirveästi ottaa muilta mallia vaan olla itse suunnannäyttäjä ja se keneltä oppia otetaan mutta päädyin kuitenkin puolivahingossa seuraamaan Instagramissa muutamaa suomalaista kauneusvaikuttajaa. Heitä aktiivisesti seuratessa tulin kyseenalaistaakseni kaikki tapani meikata, rajata aina silmäni eyelinerilla tehden silmistäni todella pienennäköiset, käyttää puuteria koko kasvojen alueelle vaikkei tarvitsisi jne… Heidän avullaan löysin kokeilunhalun ja meikkaamisen ilon taas pitkästä aikaa! Lisäksi aloitin tässä taannoin taas töihin meikkaamisen joten meikkaan siis lähes päivittäin. Se piristää ihan älyttömästi, saa minut hyvälle tuulelle heti aamusta ja herättää ihanasti! Pieni itsensähemmottelu heti aamusta on aiemmin heräämisen arvoista! En osaa sanoin kuvailla millainen adrenaliinipyräys räjähtää sisälleni kun pääsen meikkaamaan. Rakastan myös meikkiosastoilla testereiden kokeilua ja kosmetologien kanssa keskustelua!

Miksi meikkaaminen on osa blogia vaikken ole ammattilainen?

Tuota kysymystä ei ole kukaan minulta koskaan kysynyt mutta tuota kysymystä vielä viime syksynä pelkäsin. Ajattelin nyt kuitenkin tähän kysymykseen vastata jos joku sitä miettii. Olen usein kuullut niin oman ikäisiltäni kuin vanhemmilta ihmisiltä että ”kyllä tuollainen liika meikkaaminen vanhemmiten loppuu” ja että ”haluan vähentää meikkaamista jotta näyttäisin aikuisemmalta tai enemmän vakavastiotettavammalta” ja nämä tällaiset lausahdukset saavat meikämuikkelin hiukan… kyseenalaistamaan äänekkäämmin että mitäs lapsellista tässä on! Joo okei, jokainen taaplaa tyylillään ja se on täysin fine, enkä todellakaan voi ennustaa, lopetanko tämän rakkaan taiteluni kun saan lapsia mutta haluaisin herättää ihmisiä siihen, että meikkaaminen voi antaa tosi paljon. Se voi olla omanlaisensa mindfulnessharjoitus kun keskittyy siihen mitä tekee. Se voi olla terapeuttinen rentoutumishetki tai tapa löytää aikaa pelkästään itselle. Tai kuten minun tapauksessani, arkena parempi herätys kuin kahvi, viikonloppuna oma tapa päästää luovuus valloilleen. Rakastan lisäksi tuotevinkkien jakamista! Minusta on parasta kun joku tulee sanomaan että ” Hei Sandra se sun suosittelema ripsari oli ihan mahtava!” Minusta on ihana pistää hyvä kiertämään ja suositella niitä juttuja mitkä toimii isommallekin yleisölle. Ei siihen ammattia tarvita. 😊

Muista Minä-aika

Intohimostani meikkaamista kohtaan kertoo hyvin se, että juuri nytkin minulla olisi jo tarve kunnon työpisteelle kotonani, mutta ainoa paikka mihin sen voisin laittaa, on meikkipöytäni paikka, mutta sitähän ei laiteta pois! Mieluummin teen konehommat ruokapöydällä ja ostan työpisteen sitten isompaan asuntoon. Prioriteetit kunnossa, eiks ni? 😉 No ei, meikkipiste siirtyisi kyllä työpisteen tieltä jos en näillä järjestelyillä oikeasti nyt pärjäisi siihen asti että muutan jossain kohtaa kaksioon. Kaksi keskeistä oppia tai muistutusta mitä haluan rakas Lukija jakaa kanssasi on se, että ensinnäkin, tee sitä mitä rakastat ja keskity siihen äläkä unohda itseäsi. On Sinulla sitten perhe, kiireinen työ, tai muuten kaaos arjessa eikä aikaa tunnu olevan omalle itselle, järjestä sitä aikaa, tarvitset sitä! Tätä sivuan jo viime viikon postauksessa ja saatankin toistaa hiukan itseäni mutta kertaus on opintojen äiti! Meikkaaminen ei ole vain kasvojen maalaamista ja ”ajan ja rahan tuhlausta” vaan se on itsensä hemmottelua, rentoutumista ja siihen hetkeen keskittymistä. Jos koet että meikkaaminen ei ole juttusi, se on todella ok, mutta mikään turhake meikkaaminen ei ole. Kerro hei kommentteihin, mikä on oma suhtautumisesti meikkaamiseen!

Tässä oli nyt se kevätmeikkipostaus jossa ei keskitytä kevääseen vaan meikkaamiseen yleensä. Jos silti toivot meikkienesittelypostausta, teen sen enemmän kuin mielelläni ja kuulen toiveitasi innolla! Laita siis Infosivulla näkyviin yhteystietoihin viestiä tai kommenttia alle jos haluat jonkun tietyn aiheen käsiteltäväksi. Ja muistathan seurata Ihan Kahvilla -blogia myös Facebookissa! <3