Joskus tuntuu vaan siltä, ettei mikään mene niin kuin olet suunnitellut. Kaikki mitä yrität, menee täysin reisille. Kuulostaako tutulta? No, lueppa loppuun! Koulusta on tullut tänä syksynä suurin inspiraationlähteeni mitä tulee, tietysti opiskeluun ja urasuunnitelmiini, mutta yllättäen myös blogipostauksiini sekä omaan henkilökohtaiseen elämääni. Kävin viime keskiviikkona koululla eräässä iltapäivätapahtumassa ja yllättävää kautta sain juuri oikealla hetkellä muistutuksen siitä, että vaikka asiat eivät aina etene suunnitellusti, et välttämättä ole epäonnistunut. Kaikella on tarkoituksensa, ehkä sinulle on vain luvassa jotain parempaa! Mitä oikein höpisen? Hyvä kysymys!
Mitä keskiviikkona oikein tapahtui?
Kävin keskiviikkona kuuntelemassa SAMKin alumnien puheenvuoroja kampuksella. Istahtaessani luokkaan, jossa tapahtuma pidettiin, huomasin siinä jotain oudon tuttua. Tajusin, että olimme sattumoisin luokassa, jossa vuonna 2018 kesällä tein pääsykokeen hakiessani SAMKiin opiskelemaan sosionomiksi. Tuolloin ei vielä SAMKin ovet meikäläiselle avautuneet, mutta silloin tiesin, että jonain päivänä opiskelen siellä. Ja missäs minä 5 vuotta myöhemmin istun? Samassa luokassa toisen vuoden opiskelijana, ihan eri alalla kuin olisi tuolloin odottanut, jo toista ammattia itselleni opiskelemassa ja nappailemassa uravinkkejä alumneilta. Tämä ei varmasti kuulosta mitenkään merkittävältä muiden korvaan mutta ai että tuo sattuma tuli itselle hyvään kohtaan.
Epäonnistunut vai vaan oikeaa polkua etsimässä?
Olen aina tykännyt suunnitella elämääni ja minulla on yleensä tarkka visio siitä miten haluan asioiden etenevän ja missä ajassa. Tänä vuonna kuitenkaan mikään visioni ei ole toteutunut niin kuin olen odottanut. Tuntuu, että minulla ei ole mistään kontrollia. Viimeksi tänä viikonloppuna märehdin itsekseni sitä kuinka eksynyt olo sitä itsensä kanssa on. Miksi kaikki mitä teen, tuntuu väärältä ja miten tuntuu että kaikki mitä yritän, menee pieleen? Aloittaessani tämän postauksen kirjoittamista päädyin kuitenkin muistelemaan tuota keskiviikkoista sattumaa kun tosiaan päädyin luokkaan, jossa 5 vuotta sitten tein tuon sosionomipääsykokeen. Eipä mennyt paljon mikään suunnitelmien mukaan silloinkaan, mutta menikö kenties asiat paremmin?
Muistan tosi hyvin sen, miten tuon pääsykokeen jälkeen tiesin heti, etten tule opiskelemaan sosionomiksi, enkä tainnut lopulta ihan kauheasti halutakaan. Mutta tiesin myös, että SAMKiin pääsen vielä joskus opiskelemaan, olkoot ala mikä hyvänsä. Tuon kokeen jälkeen aloin opiskelemaan lastenohjaajaksi, muutin omilleni ja aika pian totesin, että oma alani löytyy jostain muualta ja tässä sitä nyt ollaan. Pääsin tavoitteeseeni, matka oli vain erilainen mitä odotin, ja tavoitekaan ei ollut ihan sitä mitä odotin. Todennäköisesti sama tulee tapahtumaan nytkin. Kaikella on tarkoituksensa, ja kaikkea ei voi ennakoida.
Mitä jos annat välillä vain virran viedä?
Tämä vuosi on tuonut elämääni paljon sellaista mikä ei kuulunut suunnitelmiini mutta mitkä tekivät tästä vuodesta paremman mitä se olisi ollut ilman niitä: tutoriksi ryhtyminen, blogin jatkaminen ja siihen panostaminen, uudet yritysideat…. Entä jos tämä kaikki viekin minua lähemmäs tavoitteitani? Entä jos ne odottamattomat, yllättävät jutut viekin sinua lähemmäs sitä tavoitetta? Vaikka ihan vaan se, että lähdetkin viettämään iltaa kavereiden kanssa, vaikkei pitänyt. Lähdet spontaanisti 2h päähän kouluun tapahtumaan josta et juuri tiedä mitään, kuulostaa vaan kivalta. Tartut johonkin työkeikkaan ajatuksella ”No ei siitä haittaakaan ole!”. Koskaan ei tiedä mikä sinua odottaa!
Ei se määränpää vaan se matka
Tässä mietin vaan, että olikohan tämä nyt kliseisin postaukseni koko Ihan Kahvilla historiassa…? No, kaikella on tarkoituksensa, ehkä myös tämän postauksen kliseisyydellä! Toivottavasti olette silti pysyneet kärryillä tähän asti. Viime keskiviikkoinen Porin reissuni ammensi minulle paljon erilaisia ideoita ja ajatuksia joita tulen varmasti täälläkin jakamaan. Huomenna on taas luvassa koulupäivä Porissa, saa nähdä millaisia inspiraatiopuuskia saan tällä kertaa. Jos johonkin voin kiteyttää tämän postauksen, niin siihen, että on ihan ok tuntea välillä olevansa ihan kahvilla (😉) eikä silti tarvitse tuntea olevansa epäonnistunut. Vastaan tulee vain kohta mahdollisesti uusi polku! Tsemppiä alkavaan viikkoosi ja KIITOS kun luet!<3
