Minua somessa seuraavat tietävät, että viimeiset pari viikkoa on mennyt näyttösuunnitelmaa tuskaillessa. Erityisesti viime viikonloppuna teki mieli ottaa läppäri kainaloon ja lähteä lähimpään pulkkamäkeen ja käyttää läppäriä liukurina kun ärsytti kotona koulutehtävien parissa tuskailu kun muut viettivät ihanaa talvista viikonloppua ulkona. Sain kuin sainkin maanantaina lähetettyä näyttösuunnitelman taas kuitenkin menemään. Nyt vain odottelen mitä täydennyksiä opettaja siihen vielä vaatii. Mutta asiaan. Saatat olla hyvä Lukija siinä kohdassa elämääsi ettet tiedä mitä tekisit nyt, tai esimerkiksi ensi syksynä. Lopettaisitko työt työpaikassa missä minimipalkalla raadat tukka putkella ilman kiitosta? Aloittaisitko jonkin uuden ammatin opiskelun? No nyt kerron Sinulle yhdestä hyvästä vaihtoehdosta. Tässä postauksessa nimittäin kerron oppisopimuksella opiskelun plussat ja miinukset omasta perspektiivistäni.

Aloitin oppisopimuksella opiskelun reilut 2 vuotta sitten. Olin aiemmin kuullut jotain oppisopimuksesta ja lähipiirissäni on ihmisiä jotka ovat sen kautta saaneet itselleen ammatin. En kuitenkaan kovin konkreettisesti ollut tiennyt, mikä tarkalleen on homman nimi. Muistan vieläkin sen kun hain opiskelemaan sosionomiksi Turun Ammattikorkeaan ja pääsykoemateriaalissa oli artikkeli, jossa lueteltiin juuri oppisopimuksen hyviä ja huonoja puolia, ja vähän niin kuin rajattiin, keille se olisi paras vaihtoehto. Muistan artikkelissa lukeneen, että oppisopimus on hyvä vaihtoehto alanvaihtajalle, kypsemmälle ihmiselle, jolla on elämänkokemusta ja mahdollisesti miljoona vuotta työkokemusta alalta johon on hakemassa. En kiinnostunut. Olin ehkä 20v, ylioppilas, ja ihan untuvikko. (Ja nythän siis olen ihan pro 23,5v😂 juu en)

Muistini on hyvin visuaalinen, tussit ja tarrat ovat aktiivisessa käytössä koulupäivinä
Käytän opiskellessa paljon eri värejä tussien sun muiden muodossa.

Mikä oppisopimus?

Oppisopimus on työn ohella opiskelua. Teet työtä alalla johon opiskelet, käyt koululla muutaman kerran kuussa, itse käyn noin 3päivää/kk ja muuten teen töitä. Oppisopimuksella voit opiskella vain ammatillisiin tutkintoihin mutta ilmeisesti jotkin yliopisto-opinnot voi suorittaa vähän samantyyppisesti mutta se on ilmeisesti vielä tosi harvinaista. Itse opiskelen tosiaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa eli minusta tulee (toivottavasti) kesällä lastenohjaaja, opinnot kestävät 2,5vuotta, opintojen ajaksi on tehty määräaikainen työsopimus työpaikan kanssa. Ei tarvitse siis säheltää tukien kanssa vaan saat palkkaa siinä samalla. Siinä Sinulle ensimmäinen plussa!

Oppisopimuksessa on ollut ihan huippua se, että saat heti soveltaa oppimaasi käytäntöön, etkä vain istua koko ajan koulun penkillä ja koittaa ympätä kaikki oppimasi yhteen 5 viikon harjoittelujaksoon. Pystyt ihan erilaiseen itsereflektioon kun pääset kokeilemaan oppimaasi töissä heti ja miettimään, mitä kehitettävää työtavassasi, tiedoissasi ja taidoissasi vielä on. Lisäksi tulet luultavasti huomaamaan jo sen 2-3 vuoden aikana, onko kyseinen työ oma juttusi, kaipaako se jotain muuta enemmän tai sopiiko kyseiseen työhön sopiva arki Sinulle? Okei, kaikki eivät huomaa sitä sen muutaman vuoden aikana mutta jotkut voivat huomata sen hyvinkin nopeasti. ‘Jos taas ensin opiskelet sen 2-3 vuotta päiväopiskelijana, teet muutaman 5-7viikon harjoittelun ja sitten työllistyt alalle josta valmistut, voi mennä monta vuotta ennen kuin tajuat ettei tämä ole yhtään se mitä olet kuvitellut.

Toki vaikka koulupäiviä on vain muutama kuukaudessa, hommaa riittää! Eri aloilla toki vaatimukset ja tehtävämäärät vaihtelevat, mutta itse ainakin erityisesti tänä keväänä hukun lumen lisäksi koulutehtäviin. Omiin opiskeluihini kuuluu 4 pakollista näyttöä joiden jokaisen 4-9 sivuisen kriteeristön minun pitää ensin kirjoittaa auki, eli kertoa kirjoittaen miten aion minkäkin kohdan konkreettisesti näytössä näyttää. Se on tosi perussettiä noin itsessään mutta töiden lisäksi melko puuduttavaa ja turhauttavaa. 4 pakollisen näytön lisäksi on 2 valinnaista näyttöä kahdesta itseä kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi on kaksi isompaa kirjallista tehtävää. Jos ei ole käynyt lukiota, on lisäksi käytävä matikkaa, fysiikkaa ym. perusaineita jonkin verran. Mutta siis pointtina: vaikka koulupäiviä on vähän, koulutehtäviä on yhtä paljon kuin päiväopiskelijoilla, et siis pääse vähemmällä.

On muistettava nauttia ympärillä olevasta maailmasta vaikka koulutehtävät pukkaisi päälle

Oppisopimuksella voit saada itsellesi rakkaan, kannustavan yhteisön <3

Muistan kun menin ekaa kertaa tutustumaan kouluuni niin, että näin myös tulevan ryhmäni jonka kanssa tulisin opiskelemaan seuraavat 2,5 vuotta. Jännitin aivan älyttömästi. Asiaa ei auttanut kun tajusin että olin nuorin porukasta. Okei oli ryhmässäni yksi ikäiseni, mikä helpotti<3 Mutta kun piti esittäytyä, oli todella jännää kuunnella kuinka toiset olivat vaihtaneet jo monta kertaa alaa ja ehkä työskennelleetkin jo monia monia vuosia. En ole ujo, en millään lailla seinäruusu ellen itse sitä halua mutta silloin meinasi pupu mennä pöksyyn. Huomasin kuitenkin jo toisena koulupäivänäni olevani maailman parhaimmassa seurassa. Ryhmässäni olevista ihmisistä on tullut minulle tavallaan osa jokapäiväistä arkea. On Whatsapp -keskusteluryhmät jossa jaetaan niin kouluun liittyvät ketutuksenaiheet, oman elämän suuret ilot ja surut sekä hullut räkänaurut jollekin ihan päättömälle jutulle. Tuosta porukasta en hevillä luovu vaikka koulu pian loppuukin. Tästä yhteisöstä olen mm. löytänyt iki-ihanan Minttuvernetin elämää -blogin Minnan sekä rakkaan yhteistyökumppanini Mymimen takana, eli Maaritin! <3 Mymime- postaukset löytyvät täältä ja täältä. Tämän yhteisön takia on lähes sydäntäsärkevää, että viimeinen vuosi ollaan jouduttu olemaan etänä ja erossa toisistamme, mutta Whatsapp on laulanut joka päivä ja etätehtäviä on pakerrettu yhdessä ryhmävideopuhelujen kera.

Yksi oleellinen asia minkä olen rakkaiden ystävien lisäksi saanut opiskeluni aikana on itsevarmuus. Koen olleeni lähes aina itsevarma, mutta koulu ja työ on tuonut minulle aidon, terveen ylpeyden tekemistäni ja olemistani kohtaan, itsevarmuuden seistä sanojeni ja tekojeni takana, sekä fiiliksen siitä, että olen oikeasti ihan v…n hyvä siinä mitä teen ja saan olla ylpeä itsestäni. Olen myöskin löytänyt itsestäni ihan uusia puolia. En olisi ikinä uskonut perustavani blogia, kiinnostuvani koodaamisesta ja mediakasvatuksesta, yrittämisestä ja kaikesta muusta mitä kohti koko ajan itseäni pusken.

Pähkinänkuoressa

  • +saat palkkaa opiskelun ohella
  • +saat heti soveltaa oppimaasi työhösi
  • +saat heti osviittaa siitä, onko kyseinen ala Sinun juttusi
  • +saat konkreettisia vinkkejä suoraan työhösi
  • +saatat saada ihan huippuja uusia ystäviä
  • +saatat löytää itsestäsi ihan uusia puolia
  • -työmäärä on sama kuin päiväopiskelijalla
  • -koulun ja työn yhdistäminen ei sovi kaikille

Tässä oppisopimuksella opiskelun plussat ja miinukset. Kaikkea en varmasti muistanut kirjoittaa ylös mutta tuossa tärkeimmät. Olen varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana uhannut lopettaa koulun ja kaiken muunkin kesken ja vaihtaa alaa, maisemaa ja ihan kaikkea, mutta olen erittäin kiitollinen itselleni etten jatkanut amkin hakurumbaa vaan päätin kokeilla toista kautta päästä kohti omia unelmia jotka nyt ovatkin muuttuneet matkan varrella. Suosittelen oppisopimusta lämpimästi mutta sitä tulee myös harkita kunnolla. Täyspäiväisen työn ja koulun yhdistäminen on raskasta, se vaatii omistautumista ja pitkää pinnaa. Jos hei tulee mieleen mitään kysymyksiä oppisopimukseen liittyen, kysy ihmeessä!

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

2 thoughts on “Oppisopimuksella opiskelun plussat ja miinukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *